Ulkomuseon historiaa

    Vaasalaiskoti vuosisadan alusta

Brageidea syntyi Helsingissä jo vuonna 1906 Martin Wegeliuksen ja Otto Anderssonin aloitteesta. Ajatus sai vastakaikua myös Vaasassa, minne perustettiin haaraosasto vuonna 1908 rautatievirkamies Arvid Spjut puheenjohtajana. Vaasan Brage itsenäistyi vuonna 1931, mutta vuotta 1908 pidetään yhdistyksen perustamisvuotena.

Vaasan Brage –yhdistyksen tarkoituksena on vaalia ja edistää suomenruotsalaista kansankulttuuria kuten runoutta, tapoja, musiikkia, tansseja ja leikkejä, sekä tutkia, elvyttää, tallentaa ja tehdä tunnetuksi tätä kansankulttuuria sen eri ilmentyminä.

Yhdistys toteuttaa tavoitteitaan seuraavasti:

    edistää perinteiden, historian ja nykyajan dokumentointia, vaalii luonto- ja kulttuuriympäristöjä
    harjoittaa museotoimintaa, edistää kansanmusiikkia, tansseja ja leikkejä järjestämällä tapaamisia, seminaareja, kursseja ja muita kulttuuritapahtumia, näyttelyitä, talkoita sekä kulttuuri- ja opintomatkoja
    toimii yhteistyössä muiden vastaavien kulttuuriyhdistysten ja liittojen kanssa

Yhdistyksen kieli on ruotsi.

Yhdistyksen aktiivijäsenet jakautuvat neljään (4) jaostoon:

    museo- ja kansanelämäntutkimuksen jaosto
    kansanmusiikkijaosto (kuoro ja pelimanniyhtye)
    kansantanssien ja leikkien jaosto
    teatterijaosto

Yhdistykseen kuuluu noin 140 jäsentä.

Aloitteen Vaasan Brage -yhdistyksen museotoiminnasta teki hallituksen jäsen, kauppias Uno Finnilä vuonna 1917. Alkuperäinen syy Finnilän ulkomuseoideaan oli se, että yhdistyksen jaostot ja jäsenet tarvitsivat kokoontumistilat. Hallituksen kokouksessa 1917 Finnilä ehdotti, että pantaisiin pystyyn ulkomuseo. Vilkkaan keskustelun jälkeen hallitus päätti suurella äänten enemmistöllä ryhtyä toimeen suunnitelman toteuttamiseksi. Vaasan kaupungilta päätettiin anoa kolmea tonttia Vaskiluodosta, kahta museota varten ja yhtä kokoontumistiloja varten. Kun asia käsiteltiin kaupunginhallituksessa kukaan ei sitä vastustanut. Tontit, 9200 neliömetriä, luovutettiin yhdistykselle vuokratta niin pitkäksi ajaksi kuin yhdistys lupasi käyttää niitä luvattuun tarkoitukseen.

Bragen suunnitelmista oli perillä myös professori Gabriel Nikander. Yhdistyksen hallitukselle osoitetussa kirjeessä hän ehdotti, että Brage ostaisi Harfin (Harvin) tilan rakennukset Närpiöstä. Talo oli kaunein talonpoikaistalo, jonka hän oli nähnyt Vaasan ja Närpiön välillä. - Museohanketta varten perustettu komitea piti ehdotusta hyvänä, ja alkoi suunnitella rakennusten ostamista. Uno Finnilä ja FD Keto komiteasta matkustivat Närpiöön tutustumaan taloon. Talo näytti kauniilta ja hirret hyväkuntoisilta. Omistajat olivat halukkaita myymään rakennukset Bragelle. Palattuaan Finnilä ja Keto kertoivat havainnoistaan ja näyttivät valokuvia tilan rakennuksista. Komitea päätti, että kolme rakennuksista ostettaisiin. Vuonna 1922 ne siirrettiin Vaasaan.

1700-luvun alusta oli Harfin tila Närpiössä kulkenut perintönä isältä pojalle aina vuoteen 1918, jolloin sen omistaja Hans Henrik Harv kuoli, naimattomana ja ilman rintaperillisiä. Talon perineet sisarukset myivät sen heti niin kutsutuille "metsän parturoijille" jotka ostivat talon komean metsänsä vuoksi. Jo saman vuoden kuluessa talo myytiin edelleen Alfred ja Alina Harville. Amerikan-kuume riehui Närpiössä näihin aikoihin. Myös Alfred lähti Amerikkaan. Niinpä Alina Harv lapsineen jäi viimeisiksi asukkaiksi siinä talossa, jota nykyisin kutsutaan nimellä Bragegården tai Bragen ulkomuseo. – Samanaikaisesti ostettiin myös karjamaja ja siihen kuuluva maitoaitta Vöyriltä. Runoilija Jakob Tegengren oli huomannut nämä rakennukset vaellellessaan Vöyrin maisemissa.

Brage-yhdistyksellä oli tähän asti ollut vain menestystä, mutta nyt tuli vastoinkäymisiä. Kaupunki tarvitsi museoalueen muuhun käyttöön: ulkosatamaa oli tarkoitus laajentaa ja rakentaa sinne rautatie. Kaupunki tarjosi uutta aluetta Emännänlahden rannalta Hietalahdesta, ja lupasi vastata siirtokustannuksista. Brage hyväksyi tarjouksen. Alue on vuosien aikana kasvanut ja on tänä päivänä kooltaan neljä (4) hehtaaria.

Seuraavan 10 vuoden aikana ostettiin kaikki yhdeksän (9) Harvin tilan rakennusta. Viimeksi ostettiin päärakennus, ja neljäs kesäkuuta 1933 saattoi Brage vihkiä ulkomuseonsa käyttöön ja sytyttää tulen omaan takkaan.Yhdistyksen talouden järjestämiseksi anottiin ravintolaoikeuksia vuonna 1933, ja ne saatiinkin. Tämä toiminta jatkui aina vuoteen 1940. Teatterijaosto eli kukoistuskauttaan. Vuosittain oli tarjolla useita näytelmäesityksiä, yleisöä riitti, ja yhdistyksen talous pääsi jaloilleen. "Värmlantilaisia" ja "Pohjalaiset talonpoikaishäät" kuuluivat tämän aikakauden helmiin.

Sotavuosina 40-luvulla käytettiin ulkomuseon päärakennusta pommisuojana. Tupa oli lämmitetty ja se tarjosi pakopaikan vanhuksille, naisille ja lapsille, jotka täällä kaupungin laitamilla katsoivat olevansa paremmin turvassa kuin keskustassa. Bragegården kantoi kortensa kekoon isänmaan hyväksi myös toimimalla rintamalla uurastaneiden sairaanhoitajien lepokotina. Rauhan tultua alkoi Bragen toiminta hitaasti elpyä. Bragegården säästyi kuitenkin kaikilta sodan hävityksiltä.

Bragen ulkomuseon rakennuksista ovat Harvin tilan rakennukset mielenkiintoisimmat. Harvin tilan historia on hyvin dokumentoitu. Vuonna 1705 mainitaan Harf ensimmäisen kerran manttaaliluetteloissa. Oikeuden pöytäkirjojen perusteella tiedetään, että hävityksen vuosina 1808-09 Bölen kylän polttaneet venäläiset tuhosivat myös Harfin rakennukset.

Vanhan rakennustavan mukaisesti tilan rakennukset on koottu nelikulmaisen pihan ympärille. Tupa ja kamarit on kalustettu talonpoikaishuonekaluin, suuri osa sisustuksesta on peräisin Harvin talosta. Edustupa on sisustettu lappväärtiläiseksi morsiustuvaksi.

Nykyisin alueella on 24 rakennusta. Näistä neljä (hylkeenpyyntimuseo, venevaja, kalasauna ja ranta-aitta) liittyvät rannikon sivuelinkeinoihin kuten kalastukseen. Vuonna 1939 avatussa hylkeenpyyntimuseossa voi tutustua hylkeenpyytäjien oloihin Merenkurkun kevätjäillä.